Anna Helena ja Elämän voi

 18 vuotta, 10 kuukautta ja 24 päivää. Se on ikäsi tänään 1.6.2024.

Yhtenä iltana kun olin menossa nukkumaan, huomasin ikkunan takana mustan linnun. Se kyyhötti siinä maassa oven edessä, isohko musta lintu, ja tuijotti suoraan sisälle. Miten se oli siinä, keskellä kireää pakkasta, lunta ja pimeää. 

Heinäkuu 2023 Nostan lattialta Prinsessan askartelukirjan ja ala-asteen kouluvihkot. Tyhjennetyn huoneen ovesta voi nyt kulkea sisään ja ulos lupaa kysymättä, ilman kontrollia ja odottelua. 

Koko nelivuotisen historiansa aikana Anna Helena ja Elämän voi ei ole ollut vaiti näin pitkään. Edellisestä bloggauksesta on pian puoli vuotta aikaa. Hiljaisuus ei johdu siitä, etteikö aiheita kirjoittamiselle olisi ollut. Suurista teemoista on ollut runsaudenpula.

Rakastit lukemista, kun olit pieni. Vauvana kiljahtelit ilosta, kun makasitte isän kanssa vierekkäin lattialla, ja hän luki sinulle ääneen. 

  Arvostamani pitkänlinjan kirjailija tiedusteli, olenko minä ajatellut kirjoittaa kirjaa. ”Blogikirjoituksesi ovat loistavia! Voisi kiinnostaa moniakin”. Olin aivan otettu.

Jos minulla olisi viulu, voisin johtaa sillä samalla kepillä myös orkesteria.  

Teksti on julkaistu Taikusydän-blogissa 11.10.2021.

Olin eräänä iltana lähdössä kauppaan, kun havaitsin aikeissani jotain erikoista. Tajusin, että olin poistunut kotiympäristöstä edellisen kerran noin viikkoa aikaisemmin.

  Teinit ovat hakemassa itselleen kesätöitä. Turhautumista on ilmassa, sillä työpaikkaa ole toistaiseksi heltinnyt lukuisista hakemuksista huolimatta kummallekaan. Heitä tuskin lohduttaa kun totean, että ei se työnhaku tuosta paljon kummemmaksi muutu aikuisenakaan. Eikä tilanne juuri eroa omista kesätyönhakukokemuksistani heidän ikäisenään.