Hiilijalanjäljillä
Liikuntahallin edessä junnujen vuoron päättymistä odottaa joukkueellisen verran farmariautoja ja katumaastureita. Osa on tyhjäkäynnillä, sillä odottelu on vanhemmalle mukavampaa lämpimässä autossa puhelinta näppäillessä. Lahjaostoksilla käyn läpi elektroniikka- ja muovisälän täyttämiä kaupan hyllyjä. Koitan miettiä, mitä näistä härveleistä rakkaillani ei vielä ole - mitä heille voisi keksiä? Probleemaa pohtii kanssani markkinavoimien armeija, jonka vastauksena kysymyksiini tykittää jatkuvalla soitolla uusia tuotteita valikoimiin korvaamaan aiempia, jo unholaan painuneita tai epätrendikkäiksi käyneitä hankintoja. Iskee ahdistus ja turhautuminen. Näihin ja moniin muihin arkisiin tilanteisiin kuluu luonnonvaroja enemmän, kuin tällä planeetalla on vara niitä tarjota. Koska suurin osa elämästä on arkea ja teemme sen aikana samat valinnat monta kertaa, pienetkin teot ovat yhteenlaskettuina isoja. Kun niihin lisätään yksittäisiä ihmisiä isompien toimijoiden aikaansaama ympäristökuor