Lähdöt 1, 2 ja 3

Heinäkuu 2023

Nostan lattialta Prinsessan askartelukirjan ja ala-asteen kouluvihkot. Tyhjennetyn huoneen ovesta voi nyt kulkea sisään ja ulos lupaa kysymättä, ilman kontrollia ja odottelua. 

Hartaasti odotettu täysi-ikäisyys ja muutto omaan kotiin ovat viimein totta. Hän on säästänyt, suunnitellut, unelmoinut ja odottanut. Malttamattoman odotuksen raastavuus ja jännityksen purkaukset eivät ole jättäneet perheestä ketään kylmäksi, joten loppujen lopuksi muutto on irti päästämisen vaikeudessaan myös helpotus.  Maailma kutsuu onneksi vasta neljän kilometrin päähän, voimme nähdä edelleen usein.

Hän lähtee ensin, vaikka tuli toisena. Se vaatii päältäni ja sydämeltäni sopeutumista. 

Muistan miltä tuntui, kun sain ensimmäistä kertaa sulkea hänen pikkuruisen vastasyntyneen nyrkkinsä käteeni. Nyt se on liki yhtä suuri kuin omani.

Elokuu 2023

Muuttokuormaan on pakattu se, mitä soluhuoneeseen arviolta mahtuu.

Opiskelupaikka toisessa kaupungista on perusteltu syy lähteä lapsuudenkodista. Siinä missä keskimmäisen lapsen muuttointoa sai toppuutella, esikoista saa kuitenkin rohkaista muuttoaikeissaan. ”Siitä tulee hienoa, sinä kyllä pärjäät”, vakuutan hänelle. ”He kyllä pärjäävät” vakuuttelen itselleni. 

Pesän tyhjeneminen on haikeaa eikä ollenkaan helppoa ihmiselle, jonka unelma on ollut tulla äidiksi näille lapsille. Silti nuorten itsenäistyminen on kaiketi parasta, mitä tässä vaiheessa elämää voi tapahtua. Olen heidän uusista aluistaan ja omista elämistään suunnattoman iloinen ja ylpeä, mutta sympatiani kallistuvat rahtusen myös niiden italialaismammojen puoleen, joiden helmoissa tenavat viipyvät kolmekymppisiksi saakka. Minäkään en ole tunteen tasolla osannut täysin varautua tähän muutokseen, silti tsemppaan ihan hyvin. 

Omaan helmaani jää vielä yksi poikanen, onneksi.

Syyskuu 2023

En voi päättää yksin, että pysymme yhdessä. Hän ei ole onnellinen, rakkaus on loppunut.

Kolmannen muuttokuorman tekee mieheni, hän haluaa minusta eron.  

Tuhat tunnetta puhaltaa läpi sielun. Sukellan syvälle, enkä heti muista missä suunnassa pinta on. Pelkään, että tämä aiheuttaa lapsille sen kivun, jolta olisin halunnut heidät niin säästää. Piti pakata reppuun vain hyviä eväitä  -  ei niitä kiviä, joita sain omasta kodista kannettavakseni! On pakko päästää puoliksi irti pienimmästäkin poikasesta. 

Se rakkaus, joka meidät kaksi yhdisti vuosikymmenet, oli totta. Siitä syntyi tämä perhe. Hän oli minun kotini ja paras kaverini. Me selvisimme yhdessä kaikesta. 

Paitsi tästä.

Kotimme on tuuli

Kolme lähtöä, kaksi onnea ja yksi onnettomuus. Kaikissa niissä on läsnä luopuminen ja uuden alku. 

 Olet vapaa

Niinkuin linnunpoikaa, joka kurkkii pesästään,
meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään.
Siivet saimme Jumalalta, siivet sydämen,
lentää saamme valoon, lentää vapauteen.

Siellä, missä tahtoo suuri tuuli puhaltaa,
yllättäen hänet, joka kutsun saa,
vastarinta murtuu, köydet hiljaa katkeaa.
Avoinna on taivas, työhön kutsuu maa.

Irti päästä, olet vapaa lähtemään,
anna suuren tuulen puhaltaa…

A.-M. Kaskinen