Anna Helena ja Elämän voi

Jos minulta kysyttäisiin, mikä olisi nuorelle ihmiselle nopea ja perusteellinen tapa perehtyä elämän perusasetuksiin, suosittelisin sosiaali- ja terveysalan opintoja jossakin ruuhka-Suomen ulkopuolella. Perusteluja tälle on ainakin kolme:    1) Tulee tutuksi se, mitä on todellinen työnteko ja vastuu muista ihmisistä. 2) Pääsee toteamaan ihmiselämän reunaehdot ja sen, miten samassa veneessä me kaikki niiden edessä taustaan, lompakon paksuuteen yms. katsomatta olemme . 3) Isojen kaupunkien kyljissä kasvaneille Suomi näyttäytyy myös pikkupaikkakuntien ja metsien maana.    Itse kokeilin tätä metodia 19-vuotiaana ylioppilaana kun aloitin sairaanhoitajaopinnot minulle silloin täysin kartoittamattomassa Keski-Suomessa.

Aikaan ennen perhe-Spotifyta ja teinien korvien peittymistä jättiluurien alle, kuuntelimme automatkoilla jo olosuhteiden pakosta samaa musiikkia koko perhe. Ylintä valtaa DJ:nä käytin useimmiten minä yksinkertaisesti siksi, että istuin apukuskina lähinnä radiota. Tämä tarjosi tilaisuuden altistaa takapenkki omille musavalinnoille. Kun kuuntelijoita oli viisi, kaikkia ei luonnollisesti voinut aina miellyttää. Kolme vuotta sitten autossa alkoi soida Samae Koskisen levy Henkilökohtainen ennätys , jonka hankin meille tuoreeltaan. Yksi lapsista muisteli hiljattain, kuinka hän ei todellakaan tykännyt levystä yhtään. Hän ja pikkuveli olisivat halunneet kuunnella Robinia. Lapsiparat. Mutta etupenkillä Henkilökohtainen ennätys osui ja upposi, tavoitin saman taajuuden Samaen kanssa välittömästi.