Radiohiljaisuus rikkoutuu

Koko nelivuotisen historiansa aikana Anna Helena ja Elämän voi ei ole ollut vaiti näin pitkään. Edellisestä bloggauksesta on pian puoli vuotta aikaa.

Hiljaisuus ei johdu siitä, etteikö aiheita kirjoittamiselle olisi ollut. Suurista teemoista on ollut runsaudenpula.

Sanottavaa voisi olla paljonkin siitä, miltä tuntuu löytää itsensä elämän laskennallisesta puolivälistä. Olla 20 vuotta naimisissa ja tajuta, että on jakanut puolison kanssa suurimman osan elämästään, elänyt vähemmän aikaa ilman häntä kuin hänen kanssaan.

Voisin kertoa, mitä minun mielessäni liikkuu katsoessani kasarmin kentällä sotilaspukuiselle lapselleni puhuvaa johtajaa, joka käskee varusmiesten olla valmiina Venäjän aloitettua sodan toista naapuriaan vastaan.   

Kirjoittaisin sydän avoinna, miten minä iloitsen, kun maailma aukeaa teinilleni, ja miten hänen pakottava vapaudenkaipuunsa voi samaan aikaan raastaa arkeamme niin, että tiukimmissa väännöissä olen taantua itsekin teiniksi. Miten paljon minua äitinä tarvitaan, ja samalla ei tarvita. Mihin se, ja ennen pitkää lasten kotoalähtö asettaa minut, meidät.

Monillekin bloggauksille olisi aihe siinä, mitä olen löytänyt itsestäni itseäni katsomalla ja muita kuuntelemalla. Kuka milloinkin matkani varrella on odottanut, ja mitä he ovat saaneet minut ymmärtämään. Mitä olen voinut oppia ihmiseltä, joka on tappanut.

Tekstiä syntyisi siitä, millaisen osan työ on arjessa ja elämässä saanut, miten näen tehtäväni. Mitä tulevaisuus siitä kuiskii. Että olen lukenut, tai siis kuunnellut Krista Kososen lukeman Uuden Testamentin viimeisen käännöksen kohta kokonaan.

Että syöpä on taas tullut liian lähelle, millaista voimattomuutta ja pelkoa ja toivoa se tuottaa. Miten voisin jakaa aina vain useamman ystävän taakkaa, kun on pakko päästää irti äidistä tai isästä, tyhjentää lapsuudenkoti ja olla yksin se aikuinen.  

Monet lauseet ovat rakentuneet valmiiksi, mutta jääneet kirjoittamista vaille. Voimia on tarvittu muuhun.

Keskellä talven ensimmäistä lumisadetta havahdun ajatukseen, että kaiketi näin asioiden on kuitenkin ollut tarkoitus mennä.