Rakentavaa ja hajottavaa terapiaa

 Elämän tiukissa paikoissa olen turvautunut monesti psykologin ammattiapuun, koska sitä varten se on olemassa. Se ei ole ollut yhtä mutkatonta kuin avun hakeminen fyysiseen vaivaan, mutta aivan yhtä tärkeää, kuten yhä yleisemmin jo ymmärretään. On toiveikasta seurata nuorta polvea, jolle terapiakäynnit eivät ole enää suuri numero.

Päädyin Inkerin asiakkaaksi pisteessä, jossa lähipiirissäni jatkunut suhtautuminen minua kohtaan uhkasi ylittää sietokykyni. Lupasin itselleni istua vastaanotolla niin pitkään, kuin siitä olisi odotettavissa minulle mitään hyötyä. Turhien riskien ottaminen ei ollut vaihtoehto; en todellakaan halunnut masentua toiste, antaa enää samanlaista valtaa näille ihmisille, kuin mitä olin heille siihen asti suonut, enkä varsinkaan kuormittaa enempää miestäni tai lapsiani omalla kuormallani.

Erään istuntomme päätteeksi Inkeri sanoi, että nyt olin käsitellyt tätä teemaa niin läpikotaisin, että jokamaanantaiset tapaamisemme oli aika päättää. Olin itse samaa mieltä. Ilokseni ja yllätyksekseni Inkeri kertoi saaneensa istunnoistamme jotain itselleenkin ja oppineensa minulta. Tämä viisas ihminen, psykologi, psykoterapeutti ja tohtori kertoi arvostavansa sitä, millaista psykologista työtä olin itseni kanssa tehnyt. 

Yhteisen matkamme päätteeksi hän lahjoitti minulle punaisen muistikirjan ja kehotti jatkamaan kirjoittamista. Jos siis satut Inkeri lukemaan tätä blogia, haluan sanoa sinulle vielä kerran kiitos – otin neuvostasi vaarin. Olen onnellinen, että kuljit rinnallani silloin.

Pyytämättä ja yllättäen

Kerran minua on lähestytty terapia-asioissa lähipiiristäni käsin täysin odottamatta. Sain puhelun, jossa asiasta minulta mitään kysymättä ladattiin, millaista elämäni oikeasti on, ja mikä minua vaivaa. Minulla oli kuulemma sen tasoinen trauma selvittämättä, ja oireiluni oli niin vakavaa, että minun odotettiin hakeutuvan ammatiavun piiriin. Ja nyt minun sitten pitäisi valita eri terapiamuodoista se, jonka aloittaisin korjaantuakseni.

En tiennyt mitä sanoa. Minut on saman tahon toimesta koitettu aiemminkin vakuuttaa tuloksetta siitä, että elämäni on sivuraiteilla. Päättelin, että tällaisen lähestymisen täytyi olla hetkellisessä voimantunnossa tai halveksunnan puuskassa tehty virhearvio. Mutta tämä kanta valitettavasti pysyy. Puhelusta on kohta kaksi vuotta aikaa, eikä soittaja näe siinä tänäkään päivänä mitään väärää. Hänen mielestään se oli minulle tarpeellista "herättelyä”, auttamista.

Tilanne on sydäntäsärkevä, sillä mahdollisuudet luontevaan kanssakäymiseen minuun tällä tavalla suhtautuvan, samalla rakkaan ja ainutkertaisen ihmisen kanssa ovat varsin kapeat. Ainakaan sellaisella kepeällä ja iloisella tavalla, jota hän minulta samanaikaisesti odottaa.

Kaukana pätemisestä

Toisen auttaminen on nöyrä ja suuren vastuun sisältävä tehtävä. Se on luottamuksen luomista ja kunnioituksen osoittamista tilanteessa, jossa toinen sallii lähelleen ja uskaltaa olla siinä paljaana ja haavoittuvana. Se on kiinnostumista, kuuntelemista, kohtaamista ja hyväksymistä siinä pisteessä missä hän on. Ellei kyse ole hengenvaarasta, auttajan ja autettavan välillä täytyy olla yhteinen tavoite ­- yhteisymmärryksessä tehty sopimus siitä, että etenemme tästä rinnakkain kohti samaa päämäärää.

Auttamiseen liittyy kuitenkin valta, joka voi myös humalluttaa. Halutessaan voi niin helposti satuttaa ja saada hyvän sijaan aikaan pahaa. Eihän silloin ole enää oikeasti kyse auttamisesta. Ammattietiikka, tai oikeastaan kaikkeen auttamiseen liittyvä etiikka ja ymmärrys siitä, mihin tätä valtaa saa käyttää, on välttämättömän tärkeä suoja tahallisesti pieleen menevältä auttamiselta ja sen tuhoilta.

Kukin vuorollaan

Yhtä varmasti kuin jokaiselle tulee jossakin vaiheessa tilaisuus olla apuna lähimmäiselleen, jokainen on joskus myös apua vailla. Väitän, että silloin poikkeuksetta kaikilla on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin oikeasti on.

Kun tarvetta ilmenee, aion jatkossakin hakeutua psykologin pakeille. Parhaassa tapauksessa jo ennen huolen heräämistä omasta mielenterveydestäni. Elämä kyllä pitää huolen siitä, että käsiteltävät teemat eivät lopu kesken.

 


 

Kommentit