Ystävistä ja ystävyydestä
Ennen kuin
menin kouluun, minulla ei ollut montaakaan leikkikaveria pikkusiskoni lisäksi.
Olimme yhdessä joka ainoan lapsuutemme päivän, lähes aina kahdestaan äidin hoivissa.
Ekaluokalla
kavereiden määrä moninkertaistui; yhteensä kymmenestä tytöstä muodostui silloin
Lauma, joka pitää yhtä edelleen - 35 vuotta myöhemmin. Lukiossa sain kaksi tärkeää
ystävää lisää.
Ystävyys,
joka on jatkunut näin kauan ja kestänyt toistemme vaiheet melkein koko elämän
mitalta, tarkoittaa että on turha esittää mitään muuta, kuin mitä oikeasti on. Sellainen
ei mene tällaisessa porukassa yksinkertaisesti läpi. Siksi pitkä ystävyys onkin
kuin ankkuri todellisuuteen ja siihen mistä tulee. Voi kuulostaa jopa rajoittavalta,
mutta kun kyseessä on todellinen ystävyys, se on jättimäinen voimavara.
Aarteita matkan varrelta
Ystävyys ei tietenkään
edellytä, että tietäisit lapsuudenkodin puhelinnumerosta lähtien kaiken toisen
historiasta. Olen saanut aikuisena rakkaita ystäviä mm. töistä, ystävieni miehistä, mieheni ystävistä
ja heidän puolisoistaan, naapureista ja kuorosta. Tunnusmerkkinä ystävyydelle
toki silloinkin on se, että aika ei sitä väljähdytä.
Tästä
iloinen esimerkki on Nina, jonka kanssa tutustuimme opiskellessamme sairaanhoitajiksi.
Lähdimme yhdessä Iso-Britanniaankin pitkään kliiniseen harjoitteluun.
Valmistumisen jälkeen maailma kuitenkin vei ja yhteydenpito jäi, kunnes somen
kautta kuulin, että Nina asuu nykyisin samassa kaupungissa kuin minä – on
asunut jo pari vuotta. Huusin, kun viestiteltyämme paljastui, että asumme n.
800 metrin päässä toisistamme!
Onnellinen jälleennäkeminen
Nina oli
meillä kylässä vielä samana iltana. Vähän aikaa meni vain hokiessa että ”ei voi
olla totta” ja että ”oikeestiko se olet sinä”. Paljonhan meillä on kurottavaa
20 vuoden kuulumisissa, mutta Nina on tismalleen se sama upea ihminen, johon
nuorena tutustuin. Tuntuu kuin minulle olisi palautettu jotakin arvokasta.
Jos aika on
ystävyydelle toisarvoista, se kestää myös heikommat hetket. Muistelen Antti
Holman joskus sanoneen, että kavereiden kanssa voi nauraa, mutta ystävien
kanssa voi nimenomaan myös itkeä.
Universumi pitää kyllä huolen, että jokainen on omalla vuorollaan heikko, huono ja/tai
hukassa. Silloin tarvitaan ystävää, joka ei hätkähdä alennustilaasi vaan
kaikesta huolimatta uskoo sinuun, on sinua varten ja pysyy rinnallasi
pelkäämättä.
Olen syvästi
kiitollinen näistä elämäni olkapäistä ja auringoista. Tavoitteenani on olla heille
samanlainen, kun he sitä puolestaan tarvitsevat.
Kommentit
Lähetä kommentti