Homeinen totuus

Kirjoitin Aamulehden Lukijalta-palstalle kerran näin:

…Pitkään kestäneen kodinetsinnän jälkeen löysimme ostettavaksemme 1950-luvulla rakennetun hyväkuntoiseksi lapsiperheen unelmaksi mainostetun puutalon. Ennen kaupantekoa halusimme teettää kuntotarkastuksen, ja kiinteistövälittäjä tarjoutuikin järjestämään kuntotarkastajan paikalle.

Monenkirjavasta tarkastajakunnasta ja tarkastuskäytännöistä tietoisina vaadimme, että tarkastajan tulee olla pätevöitynyt AKK-tutkinnon suorittanut henkilö. Välittäjämme löysikin pian FISE:n hyväksymän AKK-tarkastajan, pätevöityneen kuntoarvioijan, jota heidän firmansa oli käyttänyt aiemmin. Koska tarkastuksessa ei ilmennyt välitöntä uusimis- tai korjaustarvetta eikä muutakaan erityistä, kaupat tehtiin. 

Kuntotarkastusraportissa ei kuitenkaan ollut huomioitu jo tiedossa olleita vikoja tai kosteusjälkiä. Myyjiä ei myöskään ollut haastateltu talon kunnosta ja mahdollisista vaurioista, jolloin ne vesivahingot, joista kuulimme vasta kaupanteon jälkeen, olisivat tulleet ajoissa esiin. Teimme tarkastuksesta reklamaation. Aloimme tutkia talon kuntoa perusteellisemmin tilaamalla paikalle homekoiran ja asumisterveysasiantuntijan. 

Karu totuus oli, että talo oli läpikotaisin homeessa, ja siellä kasvoi myös sädesientä. Vaurioiden korjaamisen kustannusarvio oli noin 140 000 euroa. Olimme yllättäen tilanteessa, jossa sinnittelimme kolmen pienen lapsemme kanssa homeisessa talossa ilmanpuhdistimen turvin. Onni onnettomuudessa oli se, että saimme kaupan purettua melko nopeasti ja pääsimme muuttamaan pois talosta ennen kuin ehdimme sairastua vakavasti.

Talon todellisen kunnon selvittyä on käsittämätöntä, että kuntotarkastaja ei nähnyt pienintäkään syytä esittää rakenteiden tarkempaa tutkimista missään kohtaa taloa. Mikäli hän olisi nähnyt sen vähänkään tarpeelliseksi, olisimme miettineet talon ostamista toiseen kertaan. Kuntotarkastuksesta on ollut meille tässä mielessä pelkästään haittaa, ja se johti meitä harhaan ostopäätöstä tehdessämme.

Kuntotarkastajamme ei itse näe työnsä jäljessä moitteen sijaa. Hän on vain todennut, että talon olennaiset epäkohdat, riskit ja keskeiset puutteet ovat näkyvissä ja luettavissa raportista. Samaisessa paperissa mainitulla kuntotarkastajan oikeudella ja velvollisuudella oikaista suoritteessa mahdollisesti havaittava virhe ei tässä tapauksessa ole korulausetta kummempaa arvoa.

Kuntotarkastajien ja kiinteistövälitysfirmojen yhteispeli on ymmärrettävää, onhan kyseessä molempien osapuolien etu. Nopeaa tiliä tehdään, kun taloon ihastunut ostajakandidaatti kuulee talon olevan kunnossa, vaikka totuudella ei olisi asia kanssa mitään tekemistä. Sekä kuntotarkastaja että kiinteistövälittäjä hyötyvät silloin ostajan tunteiden, rahojen ja pahimmillaan myös terveyden kustannuksella. 

Tarinan opetus?

Ei saa olla liian innokas ja hätäinen talonostaja. Ei saa uskoa kauniisiin myyntipuheisiin, ei myöskään kehenkä tahansa ”asiantuntijaan”. Pitää olla aktiivinen ja ottaa asioista itse selvää. 

Siitä taas voi seurata veren pakenemista päästä, kun homekoira haukkuu talosi joka huoneessa. Odotettavissa on myös ahdistusta ennen kuin tiedät, mihin viedä perheesi turvaan loukosta, jota ehdit jo luulla kodiksesi. Lisäksi tarvitset avuksesi puolueettomia asiantuntijoita ja lakimiehiä sekä rinnallesi ihmisiä, jotka sietävät silmitöntä stressiäsi ja epävarmuudessa hupenevia voimiasi. 

Mutta jos hyvin käy, asiat voivat edetä totuuden paljastuttua melko nopeastikin kohti parempaa. Tässä tapauksessa kuntotutkimuksen lopputulema laboratoriotuloksineen oli niin kiistaton, että kauppa purettiin ja talo palautui aikaisemmille omistajilleen. 

 Onnet onnettomuudessa

Meidän homehelvettimme kesti lopulta vain reilut puoli vuotta, minkä jälkeen asuimme evakossa vuoden ennen nykyisen kodin löytymistä. Meiltä säästyi lopulta terveys, omaisuus ja avioliitto. Kaikilta kohtalotovereilta ei säästy.

Hyvän onnen lisäksi on kiittäminen talon myyjiä, jotka eivät lähteneet kiistämään tilannetta. Ennen kaikkea kiitän kuitenkin itseämme. Että oli rohkeutta myöntää heti alkuun oma tappionsa, katsoa silmiin umpihomeista totuutta. 

Vain tosiasioiden päälle voi rakentaa pysyvää, parempaa.