Kesä, työ ja nuoruus

 Teinit ovat hakemassa itselleen kesätöitä. Turhautumista on ilmassa, sillä työpaikkaa ole toistaiseksi heltinnyt lukuisista hakemuksista huolimatta kummallekaan. Heitä tuskin lohduttaa kun totean, että ei se työnhaku tuosta paljon kummemmaksi muutu aikuisenakaan. Eikä tilanne juuri eroa omista kesätyönhakukokemuksistani heidän ikäisenään.

Muistan erään tylsän, yksinäisen kesän kun olin vielä täpärästi alaikäinen. Hain kesätöitä kaikkialta mistä vain keksin, mutta mikään ei tärpännyt. Edes lastenhoitoa, jota tein teiniässä paljon, ei ollut silloin tarjolla. Yksitoikkoisten kesäpäivien ahdistusta lisäsi äiti, joka oli omasta puolestaan ahdistunut siitä, että minulla ei ollut kesätöitä, ja purki tunnettaan minulle päivittäin. Ilman sitäkin olin jo varsin tietoinen kesän epäonnistumisesta, toisaalta en tiennyt mitä olisin voinut enää tehdä muuttaakseni tilanteen. Kaverit olivat omissa hommissaan ja kuvioissaan. Tapoin aikaa pyöräilemällä päivittäin uimarannalle, jossa en tavannut ketään. 

Ovi aikuisten maailmaan

Täysi-ikäisyys oli avain moneen kesätyöhön, ihan niin kuin se näyttää olevan nykyäänkin. Minulle se avasi mahdollisuuden päästä töihin laivalle, isolle Suomen ja Saksan väliä risteilleelle alukselle. Laivan erityislaatuisuutta korosti se, että se oli isän vanha työpaikka. En lapsena tiennyt ihanammasta kuin päästä Jetille, jonka joka nurkan olin kolunnut pikkusiskoni kanssa monituiseen kertaan, kyllästymättä koskaan raskaiden palo-ovien vaivalloiseen availuun.

Messin keksivalikoimassa oli pysyvästi suklaalehti- vohveli- ja karnevaalikeksejä. Ruoka oli pelkästään hyvää ja kaikkea sai ottaa. Joku kiva päällystön setä pisti aina tenaville Pätkis-videon pyörimään. Kaikki laivalla tunsivat meidät isin tyttöinä ja olivat meille kovin mukavia (paitsi kerran eräs lastenhuoneen leikkitäti, joka huomautti minulle, että olin liian vanha pallomereen).

Työ laivan kahvilan blokkarina ja tiskissä oli armottoman kovaa. Kaksi viikkoa töitä ja kaksi viikkoa lomaa tarkoitti kahta viikkoa ylipitkiä työpäiviä ja saman verran niistä toipumista sekä uuden työrupeaman odottelua. Polvi meni ja ranteisiin sattui. Olin niin poikki loman alkaessa, että nukahdin kun pääsin istumaan.

Syy väsymykseen ei ollut yksin työssä. Suurin piirtein kaikki se valveillaoloaika, mitä töiden jälkeen unen kustannuksella jäi, meni kosteassa juhlahumussa. Miehistön kerhohuoneessa oli automaatti, josta sai nelosolutta, lonkeroa ja siideriä markalla per tölkki sekä oma baari. Meillä oli muiden kesätyöntekijöiden kanssa monesti vapaa-ajallamme aivan hervoton meininki, johon osallistui muutakin miehistöä. Bileemme olivat monesti oletettavasti hauskempia kuin matkustajilla.

Merimiehen kaksi todellisuutta

Jetin henkilökunta oli vakiintunutta, niinpä tapasin kesätyöläisenä uudelleen isän entisiä univormuisia kollegoita, tuttuja siivoojia ja messitätejä. Muilta osin (työ)elämä tässä lapsuuteni onnelassa oli totaalisella tavalla erilainen. En ollut enää lapsi. Naiset eivät pitäneet siitä, että astuin heidän reviirilleen ja miehet katsoivat minua niin kuin melkein 20-vuotiasta naista silloin katsottiin. En naiiviuttani ymmärtänyt aina heidän tarkoitusperiään, enkä kilteyttäni osannut välttämättä kuin hymyillä siinä missä nyt osaisin asettaa rajat suojakseni. Vasta jälkikäteen, oikeasti aikuisena olen ymmärtänyt, millaisessa vaarassa laivalla monta kertaa olin. Vanhempana en voisi kuvitella edes ehdottavani omille lapsilleni työskentelyä sellaisessa ympäristössä ja oloissa, vaikka maailma onkin nyt toinen kuin 90-luvulla. 

Tämä kesätyö näytti minulle yhden syyn siihen, minkä seuraukset olin jo silloin saanut omassa elämässäni kokea. Laivalla kaksoiselämälle tarjoutuu optimaaliset olosuhteet, eikä kahden todellisuuden yhdistäminen pidemmän päälle onnistu kaikilta. Kiinteä maaperä, koti ja perhe versus kelluvan rautakuoren sisälle eristetty minimaailmanjärjestys ihmissuhteineen kaikkineen. Me emme suinkaan jääneet ainoiksi messissä piirrettyjä tuijottaneiksi lapsiksi, joiden lapsuudenperhe hajosi. 

Eväitä elämään

Kesät merillä olivat kaikesta huolimatta antoisia; elämän realiteettien opettelun ja reippaiden henkilökunnan tax free -alennusten lisäksi saaliina oli muun muassa hyvä palkka. Tarkalla ja pröystäilemättömällä opiskelijataloudenpidolla pystyin kesätyösäästöjen ansiosta valmistumaan sairaanhoitajaksi ottamatta opintolainaa.

Kunpa omat teininikin saisivat kesätöitä, turvallisia ja terveellisiä sellaisia. Kokemus kun on ainoa tapa oppia työelämää, jota heillä on odotettavissa kymmeniksi vuosiksi elämässään eteenpäin.

  

p.s. Luulin kirjoittavani kesätöistä, mutta näytölle muotoutuikin sen lisäksi kertomus merimieselämästä. Ehkäpä Jetti ja sen minulle symbolisena näyttäytyvä tarina ansaitsevat vielä joskus oman kirjoituksensa.